miskarafael

21.8: Eka päivä yliopistossa. Kuinka opiskelijahaalarit puetaan oikeaoppisesti? Käytetäänkö niitä housujen päällä vai toimittaako ne housujen virkaa?

21.8: Akateemisesti vanhempi filosofian opiskelija sivisti humalassa haalareista: Riippuu vuodenajasta.

4.9: Välillä tuntuu siltä, että koko maailma elää oikeasti Matrixissa. Tänään sellasen fiiliksen aiheutti herääminen yöunilta. Heräsin (humalassa) 8.36, vilkaisin kelloa ja painuin takas pehkuihin. Samalla kun käänsin kylkeä suljin silmät ja aattelin että “aijai vielä saa nukkua kahteentoista” ja heti kun olin saanu silmät kiinni puhelimen herätys soi. Kolme ja puoli tuntia meni kirjaimellisesti silmänräpäyksessä. Mietin että mitäs helvettiä just tapahtu: Sekunti sitten käänsin kylkeä ja aattelin että onpas mukavaa kuinka vielä saa nukkua. Aivot toimii jännästi tai sitten matrixi bugas. Ehkä se känni liitty asiaan… En tiiä. Hyi hyi. Ei pitäs ajatella tälläsia. Rupee ahdistamaan.

6.9: Tää ajatus on jo ihan ekalta yliopistoviikolta mutta pulpahti nyt taas mieleen.
Elikkäs: Yliopiston ekana päivänä näin paljon uusia kasvoja. Oon löytäny ainakin kahdelle tamperelaiselle tutulle doppelgängerit. Yks näyttää ihan samalta, melkein menin tervehtimään ennen kuin tajusin että kyseinen tuttu ei asu Turussa saati opiskele sosiaalitieteitä :D
Toinen tyyppi näytti aluks ihan samalta, mutta nyt paria viikkoa myöhemmin ei näytäkkään enää. Mutta body language on samanlainen. Ehkä se on syynä?
Puhuin tästä frendin kanssa, joka kans muutti uudelle paikkakunnalle opiskelemaan. Se tunnisti itsellänsä saman ilmiön: Näkee uusissa ihmisissä tuttuja.
Ruvettiin sitten yhdessä pohtimaan, että onko tää doppelgänger-ilmiö vaan joku aivojen selviytymiskeino uudessa ympäristössä tai jotain. Että aivot yrittää etsiä jotakin tuttua ja turvallista, vaikka sitä ei oo missään. Innolla lukisin jonkun tutkimuksen tästä!
Sit kun tutustun täällä jengiin ja sen jälkeen tapaan uutta jengiä, näänkö ne näiden tulevien yliopistotuttujen kautta ikään kuin. Mielenkiintoista.

26.9: Klo 2 yöllä taas vaihteeks. Media on vieny ihmisiltä kaiken keskittymiskyvyn. Täähän on ihan selvää mut konkretisoitu kun törmäsin redditissä kanavaan mealtime videos. Eli siis siellä suositellaan n. 10 minuutin pitusia erilaisia mielenkiintosia videoita. Osu lähelle, koska itellekki tullu tapa kattoo youtubea tai vastaavaa kun safkaan yksin himassa. Ei varmaan oo hyvä. Kokoajan online. Kokoajan ärsykkeiden vietävänä.

26.9: Helvetti että näin taas outoja unia. En tykkää tosta mun Crohn-lääkityksestä. Se aiheuttaa aina tälläsiä. Ne unet on yleensä ahdistavia tai todella outoja ja herättyä tuntuu siltä ettei saanu levättyä yhtään.
No, enivei, näin muun muassa unta siitä että olin jossain klubilla ja Ismo Alangon piti vetää keikka. Ismo ei ollu vuoden 2023, kuuskymppinen Ismo vaan nuori siekkariaikojen Ismo. Kaveri oli vetäny unessa helvetinmoiset kännit ja tuli juttelemaan mun pöytään. Sit pidettiin kädestä. Siis mitä helvettiä. Nään unta siitä, että pidän kännissä olevaa Ismo Alankoa kädestä.
Tän lisäks näin unta että olin jossain sodassa ja joku yritti ampua mut. Ei olis pitäny kattoo dokkarisarjaa toisesta maailmansodasta ennen ku menin nukkumaan :P

15.10: Sunnuntai-aamut on ihania. Ne on mulle pyhiä. Siis ei silleen kristillisessä mielessä tai siten, miten vanhat ihmiset puhuu pyhäpäivästä, vaan mulla on rutiinit, jotka tekee sunnuntai-aamuista nautinnollisen.
Tykkään makailla pitkään sängyssä. Vailla kiirettä mihinkään. Tänään on pieni krapulantapainen pöhnä. Rento ja vapautunut olo. Sit aamusuihku ja aamupalan laitto. Mulla on tapana laittaa tv:stä spotify auki ja kuunnella musiikkia samaan aikaan, kun teen aamutoimia. Toimii kivasti pienessä kämpässä. Musa kuuluu kaikkialle. Yleensä leivon leipää, laitan ruokaa ja siivoan. On kiva hoitaa tällasia pakollisia juttuja vailla kiirettä mihinkään ja tanssahdella suosikkibiisien tahtiin. Parasta.
Tänään on vielä lisäks kiva keli! Aurinko paistaa. Ihanaa.

16.10: Miks vuodenaika on yhteydessä siihen musiikkiin mitä kuuntelen? Kesäisin kuuntelen yleensä kevyempää kamaa. Niinku indiee, lofia ja kevyttä rokkia. Syysiltojen pimetessä tulee kuunneltua enemmän “raskaampaa” kamaa. Kovassa kuuntelussa Gin Wigmoren albumi Blood To Bone ja Sielun veljien L'Amourha. Jännää. Onks tää ilmiö jotenki verrattavissa kaamosmasennukseen tai jotain?

28.10: Näin unta että kävin Tokmanilla ostamassa uunivuoan. Sit tein lasagnea. Onks tää joku merkki? Mitä mun aivot haluaa kertoa mulle? Pitäskö mun käydä ostamassa uunivuoka ja tehdä lasagnea?

28.10: Ostin sit uunivuoan :D En kuitenkaan tehny lasagnea, vaan nachopellin.

28.10: Kahvilassa. Katselen ikkunasta Eerikinkadulla kävelevää ihmismassaa. Joillakin halloweenasustusta. Ainakin Tommy Shelby ja Barbie spotattu. Bileisiin vissiin menossa. Sitten ikkunan ohi kävelee n. 15-vuotias roadman. Yhtäkkiä tää äijä alkaa tuijottamaan mua silmiin ja vilkuttaa kättä. Mietin että tunnenko tän tyypin jostain. No en. Miksi helvetissä tuntisin jonkun teiniroadmanin paikkakunnalta johon just muutin.
No, katson häntä kysyvästi. Hän irvistää ja jatkaa matkaansa. Asia harvinaisen selvä.

31.10: Kelan tarjoamat ensitreffit.
Tänään alkoi uus kurssi yliopistossa. Aiheena suomalainen yhteiskunta. Suurin osa luennosta käytiin läpi käytänteitä. Tylsää. Lopussa keskusteltiin keskustelukorttien avulla tulevaisuudenkuvista ja maailmaa parantavista ajatuksista.
Kehitettiin korttien avulla porukalla sit idea Kela-tuetuista ensitreffeistä. Kela tarjoaisi kerran kuukaudessa ensitreffit. Tarkoituksena olis vähentää yksinäisyyttä ja korjata huoltosuhdetta.
Ihan hauska idealeikki. Oliskohan tässä oikeesti mitään ideaa? Kai sitä on hullumpiakin nähty.