Demokratian kehittämisestä
Toiveenani on sosialistinen yhteiskunta. Sen saavuttamiseksi tarvitaan hurjasti muutoksia. Mielestäni meidän tulisi aloittaa demokratian lisäämisellä ja kehittämisellä. Vahvalla, jokaiselle elämän osa-alueelle ulottuvalla demokratialla varmistamme, että päätökset tehdään enemmistön, ei pienen eliitin edun perusteella.
Suomessa valitaan neljän vuoden välein eduskuntavaaleissa 200 kansanedustajaa. Nykyjärjestelmän ongelma on se, etteivät valitut kansanedustajat ole edustava otos yhteiskunnastamme. Kansanedustajat ovat keskimäärin hyvätuloisia ja omaavat ylemmän asteen korkeakoulututkinnon. Pienituloisen ja matalammin koulutetun, kuten lähihoitajan, on paljon haastavampaa päästä kansanedustajaksi kuin esimerkiksi psykologin.
Kansanedustajaksi pääsemiseen vaaditaan pääomaa. Politiikasta-lehden vuonna 2019 toteuttaman tutkimuksen mukaan vuonna 2019 eduskuntaan valitut kansanedustajat käyttivät vaaleihin keskimäärin noin 37 000 euroa. Ylen mukaan tänä vuonna valitut kansanedustajat käyttivät vaaleihin keskimäärin noin 32 000 euroa.
Demokratian kannalta tämä on erittäin ongelmallista. Ei ole oikein, että kansanedustajaksi päästäkseen joutuu käyttämään rahaa suomalaisen mediaanivuosipalkan verran. Eihän mediaanikansalaisella ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada ääntään kuuluviin.
Poliittisten päätösten tulisi edustaa enemmistön mielipiteitä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Hallitustunnusteluja johtava Petteri Orpo on esittänyt, että tulevan neljän vuoden aikana terveydenhuollosta “tehostettaisiin” eli leikattaisiin miljardi euroa. Ehdotus on aiheuttanut ärtymystä ja vihaa, eikä sillä todellakaan ole kansalaisten enemmistön tukea. Jää nähtäväksi, leikataanko sotesta, mutta päättäjät voivat käytännössä tehdä mitä vain, kunhan se menee eduskunnassa läpi.
Toisena esimerkkinä on Tampereen kunnanvaltuusto päätös tämän vuoden tammikuussa yhtiöittää Tampereen vesilaitos. Päätös siirtää vesilaitosta koskevat päätökset pois demokraattisen kontrollin alta yhtiöitetyn vesilaitoksen johdolle. Päätöstä vastustettiin ja vastustetaan laajasti. Kansan enemmistön mielipiteellä ei ole väliä, kun poliitikot kabineteissaan tekevät mitä haluavat.
Yllä mainituista syistä demokratiaa tulee kehittää. Yksi konkreettinen vaihtoehto olisi muuttaa kansanedustajien valintatapaa. Samaa voisi tietenkin soveltaa kunnallisella tasolla. Kaikki äänioikeutetut saisivat asettua ehdolle ja näistä ehdolle asettuvista valittaisiin arvalla kansanedustajat. Tällöin jokaisella äänioikeutetulla olisi sosioekonomisesta asemasta riippumatta yhtäläinen mahdollisuus päästä kansanedustajaksi. Lisäksi kansanedustajien otos olisi enemmän suomalaisen yhteiskunnan rakennetta edustava. Siis, mikäli ihmiset kaikista tuloluokista ja erilaisista asemista lähtisivät ehdolle. Tällöin — ainakin teoriassa — eduskunnan päätökset olisivat kansalaisten enemmistön ajatuksen mukaisia.
Toinen vaihtoehto olisi lisätä suoraa demokratiaa. Nykyinen, vaaleilla valitun eduskunnan tehtävä olisi suunnitella ja tehdä lakialoitteita, joista päätetään kansanäänestyksillä. Tässä mallissa enemmistöllä olisi eniten valtaa, mutta se vaatisi kansalaisilta aktiivista osallistumista yhteiskunnallisten asioiden seuraamisessa. Mikäli näin ei tapahdu, äänestävät ihmiset tietämättä äänestämänsä kannan vaikutuksista. Näin kävi esimerkiksi Iso-Britanniassa Brexit-äänestyksen kanssa. Kansanäänestyksen jälkeen uutisoitiin, että osa Brexitin puolesta äänestäneistä ei tiennyt, mitä brexit käytännössä tarkoitti. Jotta suora demokratia toimisi kunnolla, tarvittaisiin kunnollista, laadukasta tiedotusta ja kanavia yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Yllä mainitussa mallissa lakipykälistä ja lakien sisällöistä päättäisi edelleen vaaleilla valittu eduskunta ja kansalaisille jäisi käytännössä mahdollisuus sanoa kyllä tai ei. Kolmas malli demokratian kehittämiselle voisi siis olla yhdistelmä kahta edellä mainittua järjestelmää: Arvalla valittu eduskunta, jonka tehtävänä on lakialoitteiden valmistelu ja tekeminen. Päätökset tehdään kansanäänestyksin.
Lisäksi tarvitaan muitakin muotoja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen, kuten kansalaisaloite. Piraattipuolue esittää vuoden 2023 vaaliohjelmassa, että kansalaisaloitteiden allekirjoitusraja lasketaan 20 000:een. Mielestäni idea on hyvä. Tällöin kansalaisten ideat tulisivat paremmin kuulluiksi. Lisäksi pitäisi tehdä lakimuutos, etteivät kansalaisaloitteet raukeaisi eduskunnan vaihtuessa. Koska kansalaisaloitteet raukeavat, eivät ne ole kovin tehokas tapa vaikuttaa lainsäädäntöön.
Ylempänä mainitsin Tampereen vesilaitoksen yhtiöittämisestä. Yhtiömalli, myös julkisesti omistettuna, on ongelma, koska se ei ole demokraattisen päätösvallan alainen. Julkisomisteiset yritykset tulisi purkaa ja korvata liikelaitosmallilla. Näin esimerkiksi Fortumia ja Finnairia koskevat päätökset olisivat tiukemmin demokraattisessa kontrollissa, eivätkä yksittäiset, rahanahneet ihmiset voisi tehdä enemmistöä haittaavia päätöksiä vasten enemmistön tahtoa.
Demokratia on työkalu paremman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan luomiseen. Demokratiaa tulee lisätä päätöksenteossa ja valtaa tulee hajauttaa useammalle yksilölle yhteiskunnassa. Siten voimme varmistaa, että päätökset ovat hyödyttävät enemmistöä, eivätkä pientä, kapitalistista eliittiä. Tie sosialismiin on demokratia.