Muutamia ajatuksia elämästä, kevät 2023
30.1. Bussilla sivarista kotiin. Miksi ihmisillä on kiire painaa sitä bussin stop-nappia ja päästä keskioville? Äsken vastapäätä istuva nainen painoi nappia ja hyppäsi paikaltaan jo edellisellä pysäkillä, vauhdikkaasti sujahtaen keskioville. Miksi kiire? Tämmönen tapa tuntuu olevan tosi monella, että tungeksitaan sinne keskioville kun bussi on liikkeessä. Ihan hyvin voi nousta penkiltä sitten kun se bussi on pysähtyneenä siinä pysäkillä. Ei sitten mene nurin jos tulee äkkijarrutus tai semmoista.
31.1. Katsoin “Requiem for a dream”:in. Loppua kohden kun alkoi eskaloitumaan, veti todella hijaseks. Kaikki kärsi ja kärsi ja suurin syy oli, ettei huumeriippuvuuden uhreja nähty ihmisinä vaan “roskana”. Sai pohtimaan amerikan hyvinvointivaltion puutetta ja sen ongelmia. Ylipäätään sitä, miten huumeriippuvaisiin suhtaudutaan ja kuinka heitä dehumanisoidaan. Sattui katsoa toi elokuva. Todella rankka. Tuntu kropassa ihan kipua. Vaikuttava teos. En katsoisi uudestaan.
26.4. Mistä johtuu että välillä alkaa soimaan päässä eri biisejä? Ei niinku korvamatona, mutta mieleen pulpahtaa jonkun biisin sanoja. Eilen pyörittelin Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maata, vaikka en oo sitäkään biisiä vuosiin kuullut missään. Tänään Billie Eilishin Overheated hyppäsi esiin mielen sopukoista kun keitin puuroa. Jännä ilmiö.
2.5. Maailmanlopun sää. Rauhaniemen rannassa. Aurinko laskee näsijärven horisontin taakse. Voimakas tuuli. On satanut, ilma on kostea. Horisontissa on suuri pilvi, jonka laskeva aurinko valaisee kauniin punaiseksi. Seesteinen, pysähtynyt hetki, mutta kova tuuli ja aallokko. Ristiriita: Samaan aikaan rauha ja virittyneisyys. Jos ja kun maailmanloppu tulee, kuvittelen että tällainen sää olisi myös silloin.