Sodasta, väkivallasta ja meidän ajasta
Mulla on Ukrainan sodan alkamisesta saakka ollut tapana katsoa epäsäännöllisen säännöllisesti Redditin r/combatfooge-kanavaa. En edes muista että mitä kautta päädyin sinne ekaa kertaa saati miksi. Kai kanavan kuukauden upvotetetuimpien postausten katsominen alkoi jotenkin kiehtomaan. Kanavalla siis jaetaan videoita sodista. Oon kohdannut niin kypäräkameramateriaalia juoksuhaudoista kuin dronekuvaa ohjusiskuista.
Se mihin törmäsin tänään kun avasin kanavan hetken mielijohteesta pysäytti ja sykähdytti. Järkytti ja hirvitti. Adrenaliiniryöppy ja kipua kehossa.
Etusivulla oli kypäräkameravideo, jossa ukrainalainen sotilas joutuu lähitaisteluun venäläisen sotilaan kanssa. Kuvaaja, ukrainalainen sotilas, astuu kaatuneen piha-aidan läpi omakotitalon sisäpihalle ja yhtäkkiä venäläinen sotilas alkaa tulittaa häntä piharakennuksen ikkunasta. Ukrainalainen ryömii lähemmäs kyseistä hökkeliä ja heittää kranaatin ikkunasta sisään. Samalla hetkellä venäläinen sotilas syöksyy hökkelistä ulos ja kääntyy kohti kulmaa jossa ukrainalainen on. Hän saa venäläisen kiväärin piipusta otteen kädellään ja työntää venäläisen maahan kaatuen hänen päälleen. Venäläisen kädessä vilahtaa puukko. Seuraavalla sekuntilla sotilaat alkavat puukottaa toisiaan. Videota on kulunut tähän mennessä noin puoli minuuttia. Kestän katsoa ehkä minuutin. Jäljellä olisi seitsemän lisää. En pysty. En halua.
En ole nähnyt ikinä niin raakaa, puhdasta ja käsinkosketeltavan aitoa väkivaltaa. Sotilaat itkevät ja parkuvat, vuotavat verta eikä venäläisen sotilaan naamaa erota haavoista, verestä ja kyynelistä. Kelaan videon loppuun. Kamera makaa kyljellään liikkumattomana ja venäläinen sotilas nojaa seinään. Ukrainalainen sotilas on kuollut. Luen videon kommentteja, joista selvisi, että sotilaat olivat käyneet dialogia ennen ukrainalaisen kuolemaa. Ukrainalainen oli pyytänyt venäläistä antaa tämän kuolla rauhassa tajuttuaan tilanteensa ja sanonut tälle hyvästi veli, johon venäläinen vastasi myös hyvästi veli.
Tirautan kyyneleen tai kaksi. Olo on musertunut. Vieläkin, ainakin tunti videon katsomisen jälkeen. Ehkä se on normaalia. Näin juuri kuinka kaksi ihmistä taisteli hengestään ja kuinka ihminen puukotettiin hengiltä. Ihminen justiinsa kuoli. Kuoli. Ja mä näin sen. Ja se tapahtu oikeesti. Tuntuu, että tässä ajassa väkivalta ja kuolema on niin normaalia, että sisäinen ääni sanoo ettei pitäisi olla tällaisesta järkkyny.
Kaukana on ne ajat kun raakaa sisältöä oli vain Liveleakissa, mihin en onneksi ikinä eksynyt. Mutta kuulin juttuja kyllä jo ihan skidinä ja ne on mielessä edelleen nyt varmaan noin kymmenisen vuotta myöhemmin. Nykyään kaikkea löytää ihan redditistä, jossa on kaikkea muutakin sisältöä. Että on täysin mahdollista ihan vahingossa uppoutua sairaaseen kamaan. Oikeesti Reddit pitäs kieltää tai jotain. Räjäyttää vertauskuvallisesti. Siellä kun on meemejä ja kaikkee kivaa ja sit on tällasii videoita sodasta ja kaikkee muuta sopimatonta. Ei ihme että ihmiset voi pahoin, ollaan pornoriippuvaisia ja turrutaan väkivaltaan kun sitä kaikkee on saatavilla kokoajan niin helposti.
Sota on ihan kauheeta tuskaa. Etenkin kun se tulee näin lähelle. Ei ihmisen ampuminen näytä niin kauheelta tai pommin räjähdykseen kuoleminen kun puukkotappelu, jossa näkyy sen ihmisen tunteet ja kaikki. Ne tuskanhuudot ja se kuolemanpelko mikä siitä videosta välittyy. Huhhhh. On aikaisemminkin ollu sellasia keloja, että tälläset raa'at videot palauttaa maankamaralle. Ei tee ikinä mieli sotia. Saati tehdä mitään muutakaan väkivaltaa. Aattelen, että nää kaks sotilastakin oli vaan pelinappuloita suuressa koneistossa. Yhden miehen päätöksellä tuhansia ja tuhansia kuolee. Niinku miks helvetissä. Jos jonkun pitää kuolla niin sen kuka näitä sotia alottaa. Siitähän oli jossakin joku idealeikki jenkeissä, että presidentille asennettas ydinaseiden laukaisukoodit sydämeen jotenkin sillä tavalla, että jos niitä haluaa ikinä käyttää, johtais se presidentin kuolemaan. Jos rintamasodassa olis sama juttu, että aloittaja pitäs jotenkin velvoittaa antamaan ensin oma henkensä. Tuskin vois olla ikinä toteutettavissa, mutta ehkä tää herättää ajattelemaan aihetta.
Mutta siis, en ikinä haluais sotia. Että joutuis tollaseen asemaan. Tappamaan tai tulla tapetuks turhaan. Tappaan viattomia tyyppejä jotka on olosuhteiden pakosta siellä. Se olis väärin. Mutta en mää pasifistikaan oo. Kyl nään, että kaikilla on varmasti joku asia, jonka puolesta on valmis taistelemaan, puolustamaan you name it. Mutta tekeen väkivaltaa jonkin asian puolesta. Oletusarvosesti sen pitäis olla isänmaa ja siihen liitettävät arvot ja asiat. Mut se ei oo mulle se. Mieluummin pakenisin, jos voisin. Kai se olis just enemmän joku mikrotason keissi. Et joku yksilönä uhkaa mun tai jonkun muun henkee. Tai sit on joku muukin raja. Niinku yhteiskunnan sisäset olosuhteet. Et jos asiat ajautuu niin huonoon tilanteeseen että ei pysy hengissä olosuhteiden takii tai eläis täydellisessä sorrossa niin kai sitä kävis vastaan. Olosuhteet ihmisen radikalisoi ja enabloi äärimmäiset keinot.
Kai sekin kuvaa meidän aikaa, että militarismi on kasvussa väkivallan normalisoinnin lisäks. Just tän sodan jälkeen alkanut Nato- ja USA-kiima ja sen myötä kaikki ihmisentappamismyönteinen tai tappamista oikeuttava uutisointi. Se on ollu tosi ahdistavaa seurattavaa. Pelottaa se, että Suomi teki puolustussopimuksen USA:n kanssa. Kaikki tietää, että jenkit ei oo mikään kumppani vaan rikollinen hyväksikäyttäjä. Ne ei kuulu ICC:hen koska sillon ne joutuis luovuttaan niiden omia sotilaita kansainväliseen oikeuteen sotarikosepäilyistä. Itseasiassa se on siellä laitonta avustaa ICC:tä jos joku jenkkien kansalainen voi siitä kokea seurauksia. Lisäks ne on pommittanu siviileitä, tehny sadistisia ihmiskokeita omilla kansalaisillaan ja kiduttanu kaikkia terrorismista epäilemiään. Ja vakoillut omia kansalaisia ja liittolaisvaltioiden johtajia, kuten Merkeliä. Näin esimerkiksi.
Ja nyt nää tyypit kyhää Suomeen sotilastukikohtia. Ei jenkit oo Suomelle mikään turvatakuu. Suomihan on jenkeille täydellinen hiekkalaatikko jolla käydä sotaa mahdollista sotilaallista uhkaa vastaan. Niiden ei tarvitse taistella omalla maaperällä, joten omat kansalaiset on turvassa ja niin eespäin. Ne ajaa vaan omaa etuaan. Ne on valmiita laittamaan Suomen likoon täysin ja jättämään jäljelle ydinlaskeumalla höystetyn perunapellon, jotta niiden oma maa pysyy koskemattomana. Että järki käteen päättäjät.
Sit vielä väkivallasta ja siitä viihteessä. Nykyajan väkivaltaviihde on aivan saatanan raakaa ja vitun sairasta. En haluis kattoo ikinä Saw:ia tai vastaavaa. Vanhat leffat, actionleffat mukaan lukien, on todella paljon kevyempiä. Silleen vähän kerrassaan ajassa muuttunut pahempaan suuntaan. 60-luvun batman löi sukkahousupäisiä rosvoja nyrkillä ja kuulu poks. Batmanilla oli päällä spandexia ja kaljamahanpoikanen hölskyi menemään. Kasarilla siirryttiin jo ampumaan ihmisiä mutta sekin oli tosi kevyttä. Harvemmin osuttiin mihinkään ja yleensä osuma johti viiden metrin ilmalentoon läpi ikkunan tai vastaavaa. Semmosta ei ehkä komediaa mutta jollain tavalla absurdia ja epäaitoa. Sit tuli Tarantino ja löi läskiksi. Verta, suolenpätkiä ja irtileikattuja korvia. Ja nykyään leffoissa glorifioidaan väkivaltaa ja se näyttää suunnilleen samalta kuin siinä helvetin videossa josta kaikki tää pohdinta sai alkunsa. Kai tää on ajan kuva. Että koko ajan asiat muuttuu intensiivisemmiks. Pitää olla shokkiarvoa ja vahvoja tunteita. Eikö niitä enää saada muuten kun menemällä ekstriimimmäks?
Ja sit videopelit. Ihan helvetin monessa videopelissä tapetaan muita. On ampumispelejä, nyrkkitappelua, realistisia, fantasiaa you name it. Mut se että se on niin normaalia että leikitään ja simuloidaan jonkun tappamista eri tavoin. Ei sitä aattele oikeestaan. Itekkin pelaan kaikenlaisia ampumispelejä. Yleensä sitä aattelee että on kyse strategiasta ja höynäyttämisestä. Ja sitä se osittain onkin. Hell Let Loosessa pitää koordinoida 50 muun pelaajan kanssa taisteluita pienen kaupungin kokoisella kentällä ja Ready Or Notissa tietää perusteet rakennetun alueen taistelusta. Mutta että se on viihdettä. Mitä vittua. Ja että itekkin on niin sokea sille. Mitenkä tää kaikki vaikuttaa muhun? Pystyykö sitä edes tietoisella tasolla ymmärtämään? Ainakin se madaltaa sitä kynnystä nähdä väkivaltaa neutraalissa tai positiivisessa valossa. Kiinnostaa, että laskeeko se myös kynnystä ryhtyä siihen. Voisko väkivallalle ehdollistamisen nähdä jonkinlaisena kellopeliappelsiini-tyyppisenä aivopesuna tai jotain? Sairas maailma.
Tajunnanvirtaa ja lentäviä ajatuksia tällä kertaa.
Kiitos kun luit.