Sosiaalinen murha
Yhdysvalloissa ammuttiin jokin aika sitten sairasvakuutusyhtiö UnitedHealtcare:n toimitusjohtaja Brian Thompson. Epäilty ampuja Luigi Mangione on pidätetty ja odottaa oikeusprosessia. Tapaus on ollut laajasti esillä jenkkiläisessä mediassa ja useat tuhannet ovat somessa osoittaneet hyväksyntänsä ampumiselle.
Ampuminen itsessään ei ollut mun mielestä kovin mielenkiintoinen tapaus, mutta enemmänkin tapauksen yhteiskunnallinen konteksti ja sen synnyttämä hurmos – jos sitä sellaiseksi kehtaa kutsua – on ollut erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Suomessa vakuutusyhtiön pomon niittaaminen jalkakäytävälle tuskin nauttisi yhtä laajaa hyväksyntää kansalaisissa kuin Yhdysvaltain tapauksessa.
Jotta ampumisen laajasti saamaa oikeutusta voidaan ymmärtää, tulee tätä asiaa tarkastella nimenomaan yhdysvaltalaisessa kontekstissa. Rapakon toisella puolella ei ole universaalia julkista terveydenhuoltoa saati toimivaa Kelan kaltaista julkista sosiaalivakuutusjärjestelmää. Jos sairastuu vakavasti, esimerkiksi syövän hoitaminen voi maksaa satoja tuhansia dollareita, pahimmillaan miljoonia. Synnyttäminen voi maksaa kymmeniä tuhansia. Ei ole tavatonta, että terveysongelmat johtavat Yhdysvalloissa henkilökohtaisiin vararikkoihin. Siis ilman vakuutusta. Koska julkinen verovaroin kustannettava (terveysvakuutus) on olematon, on usealla yksityisten yritysten tarjoamia terveysvakuutuksia. Näiden (kalliiden) vakuutusten pitäisi teoriassa suojata yksilöä vararikolta riskin kohdalle osuessa.
Mutta läheskään aina näin ei ole. Sairasvakuutusyritykset keksivät mitä hulluimpia selityksiä sille, miksi ihminen ei ole oikeutettu tarvitsemaansa hoitoon tai lääkitykseen tai miksi ne eivät ole hänelle elintärkeitä. Jenkkiläisessä mediassa on ollut uutisia, joiden mukaan vakuutusyritykset palkkaavat lääkäreitä ja muita terveysalan ammattilaisia, jotka ovat syystä tai toisesta menettäneet toimilupansa harjoittaa lääketiedettä. Nämä lääkärit päättävät siitä, saako joku tarvitsemaansa hoitoa vai ei. Sairasta ja väärin. Lisäksi ampumistapauksen yritys UHC käyttää ilmeisesti tekoälyyn pohjautuvaa järjestelmää hoidontarpeen arvioinnissa ja yhdysvaltalaisten medioiden mukaan järjestelmän virhemarginaali on yli 80 %. Eli neljä viidesosaa diagnooseista on vääriä ja ihmiset eivät saa tarvitsemaansa elintärkeää hoivaa.
Ongelma on sairaalloinen ahneus ja täydellinen piittaamattomuus ihmishenkiä kohtaan. Hylkäämällä terveysvakuutukset ihmisiltä yritykset tuottavat satoja miljoonia dollareita. Ja siihenhän ne pyrkivät. Tässä ei ole kyse vain pikkujutuista, vaan oikeasti ihmishengistä. Yhdysvallat on valittettavasti edelleen ainoa länsimaa, jossa ihmisiä kuolee vuosittain hoidettavissa oleviin sairauksiin voitontavoittelun vuoksi. Esimerkiksi insuliini voi maksaa ilman vakuutusta jopa 500 dollaria kuukaudessa.
Kun ymmärtää tällaiset reaaliteetit jenkkiläisestä elämästä, alkaa helposti ymmärtämään ampumisen laajaa, yhteiskuntaluokat ja poliittisen akselin leikkaavaa koettua oikeutusta. On väärin, että ihmisiä kuolee voitontavoittelun seurauksena. Kyseessä on ikään kuin murha. Murha, joka piilotetaan toisen kuolinsyyn taakse. Ilmiölle on olemassa nimi – sosiaalinen murha.
Käsitteen kehitti Friedrich Engels vuonna 1845. Sosiaalinen murha tarkoittaa tilannetta, jossa yksilö kuolee yhteiskunnallisten olosuhteiden takia ennenaikaisesti – olosuhteiden, joita määrittää valtaapitävä luokka ja porvaristo. Koska ennenaikaiseen kuolemaan johtavat olosuhteet ovat tarkoituksella järjestettyjä tai niitä ei uudelleenjärjestetä vaikka mahdollisuus olisi tehdä toisin, on kyseessä sosiaalinen murha.
Sosiaalinen murha on pirullinen, sillä se on helppo piilottaa katseelta. Murhaaja ei vedä murha-aseen liipaisimesta vaan hylkää lääkekorvaushakemuksen tai kääntää silmänsä kokonaan. Sosiaalinen murha voi ilmetä miljoonien liikevoittoina, yksilön tarpeet laiminlyövänä lainsäädäntönä tai liian pienenä sosiaaliturvana. Sosiaalinen murha kattaa enemmän tai vähemmän kaikki ennenaikaiseen kuolemaan johtavat yhteiskunnalliset olosuhteet.
Sosiaalista murhaa ei tunnisteta mediassa tai julkisessa keskustelussa. Kun ilmiö jätetään määrittelemättä ja sanoittamatta, on sen erilaisia ilmenemismuotoja hankala yhdistää ilmiöksi, kokonaisuudeksi tai jatkumoksi. Kaikki tapahtumat ovat ikään kuin yksittäistapauksia. On tärkeää sanoittaa ilmiö, jotta rakenteelliseen väkivaltaan ja sosiaaliseen murhaan voidaan puuttua.
Suomalaisessa mediassa sivuttiin aihetta, kun Yle haastatteli kommunistinuorten puheenjohtajaa Bex Tapanaista. Tapanainen ilmaisi hyväksyvänsä väkivallan puolustustarkoituksessa ja kertoi näkevänsä, että Thompsonin ampumistapauksessa oli kyse juuri siitä. Tästäkös somessa myräkkä syntyi. Tapanainen ja kaikki kommunistit ja kommunisteiksi epäillyt oltiin redditin r/suomi-kanavalla valmiita lynkkaamaan. Yle teki myräkän jälkimainingeissa toisen jutun, jossa väkivaltaa käsiteltiin laajemmin. Se oli melkoisen kiusallista luettavaa. Vähän rakennettiin sellaista narratiivia, että kommunismi olisi aina väkivaltaista ja sortavaa. Eikä otettu huomioon, että samaa tapahtuu myös kapitalistisissa valtioissa.
SKP:n pääsihteeri Tiina Sandberg ei ottanut kantaa nuorisojärjestön puheenjohtajan lausuntoon, mutta tuomitsi vakuutusyhtiön pomon ampumisen. Hän sanoi, ettei näe tapauksessa mitään yhteiskunnallista. Olen hyvin pettynyt pääsihteerin lausuntoon. Aiemmin hän on puoluetenteissä ja haastatteluissa ottanut kantaa yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin ja osannut kytkeä ne yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Mutta tämä lausunto oli täyttä PR-shaissea ja olen varma, että hän itsekin tunnistaa tapauksen yhteiskunnallisen motiivin.
On selvää, että ampuminen on yhteiskunnallisen ongelman, koetun rakenteellisen väkivallan kulminaation piste. Tyytymättömyyden, kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden kulminaation piste.
Lisäksi Sandberg kommentoi näkemystään ihmisoikeusaktivisti Malcom X:n näkemyksistä väkivaltaan. Hänen mukaansa “Malcom X lähti siitä, että kaikkia lakeja tulee noudattaa, mutta tilanteessa, jossa vapaustaistelijoihin kohdistetaan väkivaltaa, heillä on oikeus ja jopa velvollisuus puolustaa itseään myös väkivaltaisin keinoin.” Riippuen siitä, kuinka tämän haluaa tulkita, voidaan Malcom X:n ajatusten perusteella joko puolustaa tai tuomita ampumistapaus.
Tästä heräsi sellainen ajatus, että lait nähdään yleisesti yhteiskunnassa jonkinlaisina pyhinä entiteetteinä, joita tulee noudattaa kuuliaisesti ja pilkuntarkasti. Kriittinen näkökulma lakeihin unohtuu usein julkisessa keskustelussa ja vasta-argumentit sortavien rakenteiden puolesta ovat usein lakiin vetoamista. Toki laeilla on pointtinsa, ne mahdollistavat yhteiskuntasopimuksen ja siten yhteiskunnallisen toiminnan. Mutta lakeja ei tulisi kategorisesti noudattaa tai olla noudattamatta, vaan arvioida kriittisesti ja tarvittaessa rikkoa yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseksi. Kuten aiemmin todettiin, lait ovat myös rakenteellisen väkivallan ja sosiaalisen murhan keinoja. Esimerkiksi Apartheid Afrikassa ja rotuerottelu Yhdysvalloissa olivat täysin laillisia.
Tässä mennään hiukan sivuraiteille alkuperäisestä aiheesta eli sosiaalisesta murhasta. Sosiaalisen murhan aiheuttavat yhteiskunnalliset olosuhteet ja sortavat rakenteet. On moraalisfilosofinen kysymys, että saako sosiaaliseen murhaan osallisen tappaa. Asiaa voidaan katsoa useasta eri näkökulmasta mutta haluan keskittyä pohdiskelemaan asiaa yhteiskunnallisen muutoksen kautta.
On selvää, että kun yhteiskunnalliset olosuhteet perkelöityvät tarpeeksi, nousevat massat valtaapitäviä vastaan. Näin on tapahtunut historiassa aina ja tulee tapahtumaan jatkossakin. Yksikään yhteiskunta ei ole toistaiseksi ollut ikuinen, vaan on luhistunut pääasiassa korkean eriarvoisuuden tai luonnon katastrofien johdosta. Yhteiskunnan funktion tulisi olla hyvinvoinnin takaaminen universaalisti sen jäsenille. Jos yhteiskunta lakkaa suorittamasta tätä tehtävää, esimerkiksi juuri tappavien rakenteiden ja taloushegemonian muodossa, on täysin ymmärrettävää, että ihmiset kääntyvät valtaapitäviä vastaan. Radikaalit keinot ovat oire yhteiskunnan epäterveistä olosuhteista. Ei kenestäkään tule tappajaa huvin vuoksi.
Suomessa ilmapiiri on leuto verrattuna rapakon takaiseen. Toistaiseksi langan varassa roikkuva hyvinvointivaltio on onnistunut funktiossaan kohtalaisesti. Olot ovat sillä tasolla, että täällä ei olla valmiita nousemaan barrikadeille tai toleroida tappamista keinona puolustautua sosiaaliselta murhalta. Sosiaalista murhaa täälläkin joka tapauksessa tapahtuu. Ajankohtaisin esimerkki ilmiöstä lienee Orpon hallituksen päätös lakkauttaa yöpäivystyksiä ympäri Suomea. On uutisoitu, että haja-asutusseuduilla päivystyksen tarpeessa olevalla on jopa 150 kilometriä matkaa lähimpään päivystykseen. Eli jotakuinkin saman verran kuin Tampereelta Helsinkiin. Ei sellainen matka ole aina mahdollista hädän hetkellä. Ihmisiä tulee tämän päätöksen takia menehtymään.
On sairasta ajatella, että joku pystyy tekemään päätöksen, joka tulee johtamaan jonkun toisen kuolemaan. Ehkä tästä syystä hallitus on tehnyt lainvalmistelua hätäisesti ja jättänyt vaikutusarviot tekemättä, koska eivät halua itselleen myöntää toteuttavansa sosiaalista murhaa.
Haluan, että tästä tekstistä jäisi mieleen sosiaalisen murhan konsepti. Tarkastele itseäsi ympäröivää maailmaa: Miten se näkyy arjessasi? Miten siihen voisi puuttua? Yhteiskunnallinen muutos lähtee tiedostamisesta. Puhu syrjivistä ja epäoikeudenmukaisista rakenteista sosiaalisena murhana. Herätä muutkin ajattelemaan.